وَنَبِّئْهُمْ عَنْ ضَيْفِ اِبْرٰهِيْمَۘ
wa nabbi'hum ‘an ḍaifi ibrāhīm(a).
Ja ilmoittakaa heille (Muhammedille) Ibrahimin vieraasta (enkelistä).
قَالَ فَمَا خَطْبُكُمْ اَيُّهَا الْمُرْسَلُوْنَ
qāla famā khaṭbukum ayyuhal-mursalūn(a).
Hän (Ibrahim) sanoi: "Mikä on teidän tärkeä asianne, oi lähettiläät?"
هَلْ اَتٰىكَ حَدِيْثُ ضَيْفِ اِبْرٰهِيْمَ الْمُكْرَمِيْنَۘ
hal atāka ḥadīṡu ḍaifi ibrāhīmal-mukramīn(a).
Onko sinulle (Muhammedille) tullut tarina Ibrahimin (enkelien) vieraista, jotka saivat kunnian?
اِذْ دَخَلُوْا عَلَيْهِ فَقَالُوْا سَلٰمًا ۗقَالَ سَلٰمٌۚ قَوْمٌ مُّنْكَرُوْنَ
iż dakhalū ‘alaihi fa qālū salāmā(n), qāla salām(un), qaumum munkarūn(a).
(Muistatko), kun he astuivat hänen luokseen ja sanoivat: "Salaman" (tervehdys), Ibrahim vastasi: "Salaman" (tervehdys). (He olivat) ihmisiä, joita hän ei tuntenut.
فَرَاغَ اِلٰٓى اَهْلِهٖ فَجَاۤءَ بِعِجْلٍ سَمِيْنٍۙ
farāga ilā ahlihī fa jā'a bi‘ijlin samīn(in).
Niinpä hän (Ibrahim) meni salaa tapaamaan perhettään, toi hänelle sitten lihavan (poltetun) vasikan lihan,
فَقَرَّبَهٗٓ اِلَيْهِمْۚ قَالَ اَلَا تَأْكُلُوْنَ
fa qarrabahū ilaihim, qāla alā ta'kulūn(a).
ja tarjoili sitä heille (mutta he eivät halunneet syödä). Ibrahim sanoi: "Miksi ette syö?"