عَبَسَ وَتَوَلّٰىٓۙ
‘abasa wa tawallā.
Hänellä (Muhammedilla) oli happamat kasvot ja hän kääntyi pois,
اَنْ جَاۤءَهُ الْاَعْمٰىۗ
an jā'ahul-a‘mā.
koska sokea mies oli tullut hänen (Abdullah bin Ummi Maktum) luokseen.
وَمَا يُدْرِيْكَ لَعَلَّهٗ يَزَّكّٰىٓۙ
wa mā yudrīka la‘allahū yazzakkā.
Ja tiedätkö, (Muhammed), ehkä hän haluaa puhdistaa itsensä (synnistä),
اَوْ يَذَّكَّرُ فَتَنْفَعَهُ الذِّكْرٰىۗ
au yażżakkaru fatanfa‘ahuż-żikrā.
vai (haluaako hän) saada opetusta, josta on hänelle hyötyä?
اَمَّا مَنِ اسْتَغْنٰىۙ
ammā manistagnā.
Mitä tulee niihin, jotka tuntevat olevansa riittäviä (quraishilaiset arvohenkilöt),
فَاَنْتَ لَهٗ تَصَدّٰىۗ
fa anta lahū taṣaddā.
niin te (Muhammed) kiinnitätte huomiota,
وَمَا عَلَيْكَ اَلَّا يَزَّكّٰىۗ
wa mā ‘alaika allā yazzakkā.
kun taas teillä ei ole mitään (syytä), jos he eivät puhdista itseään (usko).
وَاَمَّا مَنْ جَاۤءَكَ يَسْعٰىۙ
wa ammā man jā'aka yas‘ā.
Ja mitä tulee niihin, jotka tulevat luoksesi kiireesti (saamaan opetusta),
فَاَنْتَ عَنْهُ تَلَهّٰىۚ
fa anta ‘anhu talahhā.
sinä (Muhammed) jopa jätät sen huomiotta.