۞ وَعِنْدَهٗ مَفَاتِحُ الْغَيْبِ لَا يَعْلَمُهَآ اِلَّا هُوَۗ وَيَعْلَمُ مَا فِى الْبَرِّ وَالْبَحْرِۗ وَمَا تَسْقُطُ مِنْ وَّرَقَةٍ اِلَّا يَعْلَمُهَا وَلَا حَبَّةٍ فِيْ ظُلُمٰتِ الْاَرْضِ وَلَا رَطْبٍ وَّلَا يَابِسٍ اِلَّا فِيْ كِتٰبٍ مُّبِيْنٍ
wa ‘indahū mafātiḥul-gaibi lā ya‘lamuhā illā huw(a), wa ya‘lamu mā fil-barri wal-baḥr(i), wa mā tasquṭu miw waraqatin illā ya‘lamuhā wa lā ḥabbatin fī ẓulumātil-arḍi wa lā raṭbiw wa lā yābisin illā fī kitābim mubīn(in).
Ja kaiken näkymättömän avaimet ovat Hänen hallussaan; kukaan muu ei tiedä sitä paitsi Hän. Hän tietää, mitä on maalla ja meressä. Yksikään lehti ei putoa, josta Hän ei tietäisi. Maan pimeydessä ei ole yhtään siementä, eikä mitään märkää tai kuivaa, mitä ei olisi kirjoitettu todelliseen Kirjaan (Lauh Mahfuzh).
وَلَقَدْ خَلَقْنَا الْاِنْسَانَ مِنْ سُلٰلَةٍ مِّنْ طِيْنٍ ۚ
wa laqad khalaqnal-insāna min sulālatim min ṭīn(in).
Ja totisesti, Me loimme ihmisen savesta (olemuksellisesta olemuksesta).
ثُمَّ خَلَقْنَا النُّطْفَةَ عَلَقَةً فَخَلَقْنَا الْعَلَقَةَ مُضْغَةً فَخَلَقْنَا الْمُضْغَةَ عِظٰمًا فَكَسَوْنَا الْعِظٰمَ لَحْمًا ثُمَّ اَنْشَأْنٰهُ خَلْقًا اٰخَرَۗ فَتَبَارَكَ اللّٰهُ اَحْسَنُ الْخٰلِقِيْنَۗ
Ṡumma khalaqnan-nuṭfata ‘alaqatan fa khalaqnal-‘alaqata muḍgatan fa khalaqnal-muḍgata ‘iẓāman fa kasaunal-‘iẓāma laḥmā(n), ṡumma ansya'nāhu khalqan ākhar(a), fa tabārakallāhu aḥsanul-khāliqīn(a).
Sitten Me teimme siittiöstä tahmean aineen, sitten Me teimme tahmeasta aineesta lihamöykyn, ja tästä lihamöykystä Me teimme luut, sitten Me puimme luut lihaan. Sitten Me teimme hänestä toisen olennon. Kunnia olkoon Allahille, parhaalle luojalle.
اِنَّا كُلَّ شَيْءٍ خَلَقْنٰهُ بِقَدَرٍ
innā kulla syai'in khalaqnāhu biqadar(in).
Todellakin, Me loimme kaiken mitan mukaan.
مَآ اَصَابَ مِنْ مُّصِيْبَةٍ فِى الْاَرْضِ وَلَا فِيْٓ اَنْفُسِكُمْ اِلَّا فِيْ كِتٰبٍ مِّنْ قَبْلِ اَنْ نَّبْرَاَهَا ۗاِنَّ ذٰلِكَ عَلَى اللّٰهِ يَسِيْرٌۖ
mā aṣāba mim muṣībatin fil-arḍi wa lā fī anfusikum illā fī kitābim min qabli an nabra'ahā, inna żālika ‘alallāhi yasīr(un).
Jokainen maan päällä ja teitä kohtaava onnettomuus on kirjoitettu Kirjaan (Lauh Mahfuzh) ennen kuin Me teimme sen mahdolliseksi. Totisesti, tämä on helppoa Allahille.